Elektroonista musiikkia laidasta laitaan, kuitenkin pääasiallisesti UK-kamaa. Listaan lisätään/poistetaan säännöllisesti viikoittain musiikkia.

Rock’n'roll nousi maihin Suomeen 1950-luvun puolivälissä, ja myyttinen Amerikka alkoi suodattua suomalaiseen nuorisokulttuuriin. 1960-luvulla afro-amerikkalainen musiikki iski toisen kerran, tällä kertaa muodikkaasti englantilaisten rhtyhm and blues -yhtyeiden sointiin kätkeytyneenä. Suomen musiikillinen maaperä on routainen, mutta 1970-luvun alussa villi rytmi löi itsensä lopulta läpi.

Rock’n'rollin mukana tuli Amerikan rikas juuriperinne kantreineen ja blueseineen. Jenkkikulttuurista ammensivat niin Hurriganesin ja Teddy & The Tigersin tapaiset massailmiöt kuin outo yksinäinen cowboy Tommie Mansfield. Amerikan perintö kuului J.Karjalaisen ja Tuomari Nurmion omaperäisissä lauluissa ja 1980-luvulla se sulatui Peer Güntin ja Melrosen aggressiiviseen perusrockiin.

Amerikka on ollut täällä ihailun ja vihan kohde, fantasiamaa, tyylin tyyssija ja ikuinen inspiraation lähde, joka tänä päivänä ruokkii rikasta retro-kulttuuria. Perifeerinen pohjoinen maa on kasvattanut liudan maailman luokan roots-muusikoita.

Blues Section-yhtye kiteytti lyhyellä urallaan 60-luvun jälkipuoliskon uutta etsivän hengen. Pioneeribändistä sai alkunsa suomalaisen progressiivisen rockin lippulaivat Wigwam ja Tasavallan Presidentti.

Love-recordsin suojissa elänyt idealismi antoi puitteet kotimaisen rockin suurelle nousulle ja edistyksen ajalle. Alkuperäisen proge-aallon musiikissa soi yhden sukupolven unelmat ja usko musiikin voimaan. 1970-luvun progressiivisen rockin valtakausi päättyi punkin tuloon, mutta progen henki etsi uusia olomuotoja. Virallisesti ”proge” oli kirosana 1980-luvun rock-ilmastossa, mutta myös uuden aallon sisällä soi valepukuinen progressiivisuus.

Punkin jälkeiselle pitkälle krapulalle selvän vaihtoehdon tarjonnut kulttiyhtye Kingston Wallin puolestaan ei häpeillyt hämyihanteitaan vaan toi vanhan koulun muusikkouden takaisin rokkiin. Tänäkin päivänä edistyksellisen rockin unelma elää, mutta miltä se näyttää nyt?

Suomirockin ensimmäiset vuosikymmenet peilailivat suomalaisen miehen henkistä tilaa joko pateettisen vakavassa tai hurtin humoristisessa hengessä. 1990-luvun lopulta alkaen naistekijät ovat omalla panoksellaan puhaltaneet raikasta ilmaa välillä hieman jähmettyneeseenkin tradtioon. Uudella vuosituhannella tämä rockin versoista kaikkein suomalaisin on toisaalla saanut kovan metallisia sävyjä ja toisaalla lähestynyt iskelmän kansallisromanttista maailmaa.

Rock-Suomi-dokumenttisarjan avausjakso Kapina soi osapuilleen näin. Spotifysta löytyvät trackit ja musaa jaksossa mukana olevilta bändeiltä/artisteilta. Kymmenosaisen sarjan avausjakso johdattaa suomalaisen rockin tee-se-itse-historiaan ja kapinallisten aikaan. Rautalangasta lähtevät trippi vie undergroundsissien kautta punkn esitaistelijoiden friikkimeininkeihin ja punk-murroksen monisyisiin jälkimaininkeihin.
Oman tien kulkijoita on löytynyt aina, kapina muuttaa muotoaan. Mukana menossa: The Avengers, Sperm, Suomen talvisota 1939-40, VIrtanen, Sleepparit, Pelle, Ratsia, Kaaos, Terveet kädet, 22-Pistepirkko, Radiopuhelimet, Liimanarina, BAd Vugum, Apulanta, Op:l Bastards, Steen 1